Etsivä löytää: blogista / linkitetyistä sivuista / internetistä

Aug 27, 2009

Välipäivitys, motivaatioselostus

'

Eräs kuuluisa näyttelijä on sanonut: I don't believe that old cliché that good things come to those who wait. I think good things come to those who want something so bad they can't sit still.



Tässä mietteessä on mielestäni vinhasti perää, tai ainakin se melkeinpä kosketti minua. Tuntuu sopivan hyvin omaan tilanteeseen.

Mitä pidemmälle lääkikseen pääsy on lykkääntynyt, sitä hermostuneemmaksi - ehkä kuvaavampi sana olisi malttamattomammaksi - on olo käynyt. Tuntuu siltä, että kaikki muut vaihtoehdot ovat pikkuhiljaa liukuneet pois, aivan kuin itsellä ei voisikaan olla ammatillisesti muita tavoitteita kuin päästä lääkikseen ja lääkäriksi. Kaikki muut mahdollisuudet tuntuvat jotenkin todella vääriltä.

Joskus melkein hymyilyttää: miten en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi tätä vaihtoehtoa, ja miten kaikki näyttää yhtäkkiä niin selkeältä ja kirkkaalta, aivan kuin olisin aina tiennyt että haluan lääkäriksi? Tosin lääkikseen vaadittavat aineet ja sitä sivuavat tieteenalat ovat aina kiinnostaneet. Lukiossa joku jopa joskus kysyi, aionko lääkikseen kun luen sellaisia kursseja. Huitaisin kädellä ja nauroin, sinnehän nyt on niin vaikea päästäkin! Jälkikäteen ajatellen aika mielenkiintoista.



Asialla on tuskallisiakin puolia. Tiedän että tiedekuntaan pääsy on kovan työn takana. Se vaatii aikaa, joka perheellisellä on välillä hyvinkin tiukilla. Lisälastin tuovat nykyisissä työtehtävissä vallitseva tiukka työtahti, ja työmäärä, joka riittäisi varmaan täyttämään joka ikisen tunnin joka ikisessä vuorokaudessa, jos vain töitä voisi ja suostuisi tekemään niin paljon.



Mutta, ei paniikkia! Pikkuhiljaa, mutta sitäkin määrätietoisemmin! Se on mottoni. Kyllä etanakin pääsee maaliin kun vain aikansa pakertaa. Hauska puoli tässä lukemisessa on se, että parit pääsykokeet ovat jo ennättäneet vilahtaa ohi, mutta luku-urakkani sen kun jatkuu. Kyllästymistä ei vielä(kään) ole tullut. En usko että tuleekaan. Pääsykokeeseen en ole vielä uskaltautunut, sillä haluan olla hyvin valmistautunut, enkä mennä sotaan soitellen. Kun menen kokeeseen, menen tosissani yrittämään, en katsomaan. Vaikka sitten tulisi huono tulos, tietäisin että olen oikeasti yrittänyt, enkä vain kokeillut kepillä jäätä. Olen myös valmistautunut hyvin vahvasti siihen, että tuskin pääseen ensimmäisellä yrittämällä sisään lääkikseen. Toinen kerta toden sanoo. ;) Ja voihan yllätyksenä tulla sekin että pääsen kertaheitolla sisään.

Nyt menen tutkailemaan Galenosta, kuinkas muuten!

-Pikkis

P.S. Kiitos kaikille kommenteista ja neuvoista! Lykkyä pääsykoelukuihin! Laitoin vastausta, löytyy kommenttien perästä, parista aikaisemmasta postauksesta. =)