Lääkäriksi synnytään, lääkäriksi kasvetaan

.
.
Heips! Tänään sain nukkua myöhään kun on lomapäivä. Ihanaa, koko päivä vapaata! Ulkona on mieletön auringonpaiste ja kauniin valkoinen lumihanki. Tuntuu että kevät on ihan nurkan takana, kun linnut livertää puissa ja ilma on niin kirkas.

Pakko tunnustaa ihan alkajaisiksi (mitä en vielä eilen blogia perustaessa tehnyt)... Lääkisluvut on tämän vuoden puolella olleet vähän vaiheessa... Pitää ottaa itseään nyt niskasta kiinni ja aloittaa taas lukeminen urakalla! Joten täten ja tässä teen nyt pyhän lupauksen keskittää kaiken energiani pääsykokeisiin pänttäämiseen! Hääjärjestelyt saa viedä osan vapaa-ajasta, mutta koska ne alkaa jo olla melkoisen hyvällä mallilla, voin huoletta todeta että prioriteetti numero yksi on lääkiksen pääsykokeet. Dodiih, nyt se on vannottu, luvattu ja kirjallisesti todennettu. Ei enää laiskottelumahdollisuutta!

Tilanne on se että Galenos on vasta tutustumisen alla ja ensimmäinen lukukerta menossa. Melkein nolostuttaa myöntää tämä, tietäen miten osa pänttää kirjaa jo edellisestä kesästä lähtien. Tilanne on kuitenkin korjattavissa ahkeralla lukemisella. Asiaa auttaa myös se, että IFA eli Ihmisen fysiologia ja anatomia sen sijaan on ennestään tuttu opus. Jännä nähdä mitä eroavaisuuksia kirjoilla on. Ainakin Galenoksen alkuosan kemian luvut on uutta. Ja Galenoksesta taas näyttäisi puuttuvan ainakin joitain luuston ja lihaksiston lukuja, joita IFA:ssa on. Kirja vaikuttaa toisaalta siinä suhteessa lupaavalta, toisaalta taas pelottaa. Olen (mielestäni) aika hyvä lihaksissa ja luissa, mutta jos ne nyt jää pois niin... Mutta eipähän tarvitse niitä pänttäillä ja muistella. Toivottavasti Galenoksessa on paljon sovellettavaa tietoa, ja vähemmän päntättävää pikkutarkkaa tietoa. Olen nimittäin hyvä soveltamisessa ja pohdiskelussa. ;-)

Lääkiksen pääsykokeisiin en ole osallistunut aikaisemmin, joten saas nähdä mitä tuleman pitää. Sen verran olen selvillä tästä oman unelmani aikaan saamasta tilanteesta, että melkoinen pala kakkua on tullut haukattua. Vai pitäisikö sanoa että se on vasta lautasella? Onnistuminen ei vaadi muuta kuin ahkeraa pakerrusta, viitseliäisyyttä ja työn tekoa, jotta saavutan tavoitteen. Toki pitää ottaa huomioon kaikki kalliita valmennuskursseja käyvät, monen ällän ylioppilaat ja biologia/kemia/fysiikka/matikka-"nerot", ja ne joilla lääkis on ollut haaveena jo pienestä pitäen, ja jotka ovat hankkineet tarvittavia tietoja ja taitoja vähitellen vuosien aikana. Mutta, silti, tiedän ettei tämä ole ollenkaan mahdoton tavoite. Pystyn tähän siinä missä kuka muu tahansa.

Ensimmäinen edellytys on, että varmistan oman vakaumukseni asiaan. Varmistan että todella haluan pyrkiä (totta maar!), että tämä todella on se mitä haluan tulevaisuudessa tehdä (ehdottomasti!) ja että olen valmis näkemään sen vaivan ja tekemään kaikki ne ponnistelut, joiden avulla tavoite saavutetaan, uhraamalla vapaa-aikani täysipainoisesti tähän pyrkimykseen (kyllä olen valmis tähän!). Toinen edellytys on, että uskon todella voivani päästä sisään lääkikseen (ensi yrittämällä). Näin tekee osa lääkikseen päässeistä joka vuosi, joten tavoite on täysin realistinen. Kolmas edellytys on että asetan tavoitteeni tarpeeksi korkealle. Ei riitä että rima on sillä korkeudella, joka riittää lääkikseen sisään pääsemiseen. Riman on oltava paljon korkeammalla! Tavoitteena on päästä lääkikseen huippupisteillä. Miksi kuulua siihen hännänhuippuun, joka juuri ja juuri on saavuttanut sen himoitun paikan lääkiksessä ja saanut luvan ryömiä yliopiston ovista sisään? Miksei haluaisi saman tien kuulua siihen opiskelijoiden valtavirtaan, jolla on keskimääräisen hyvät taidot ja osaaminen uusien tulokkaiden joukossa, niin että opiskelut lähtevät sulavasti liikkeelle? Tai miksei oikeastaan kuulu siihen porukkaan, joka osaa keskimääräistä tulokasta paremmin nuo sisään pääsyyn vaadittavat asiat? Aion siis kuulua tuohon kärkiryhmään. Sisään ja lennokkaasti! Ehdottomasti!

Palatakseni hetkeksi muihin aiheisiin... Vauvakuumeilua jatkoin taas tänään aamulla, kun katselin tietoja raskaudesta, imettämisestä ja yleisimmistä vauvoille annetuista etunimistä viime vuosina. Tiedän, tiedän, täysin höpsöä ja ennen aikaista. Mutta minkäs itselleen voi? Haaveilu ja tiedon etsintä on onneksi täysin harmitonta puuhaa. Samalla pitää nyt kuitenkin miettiä, miten perheenlisäyksen sijoittaa suhteessa lääkisopintoihin. Opiskellako ensin vuosi tai muutama ja hankkia sitten lapsi, vai varmistaako ensin sisäänpääsy lääkikseen ja hankkia lapsi sen jälkeen ennen opiskelun aloittamista, ja opiskella lääkäriksi äitiysloman jälkeen? Ja miten aika riittää sekä opiskeluun, lapselle että miehelle? Huoh! Tästä voisi kehittää jonkun näköisen kriisin. Mutta taidanpa rauhoittaa mieleni ja keskittyä ensin lääkis-tavoitteen saavuttamiseen, ja pohtia sen jälkeen asioiden tarkempaa järjestelyä ja yhteen sovittamista.

Nyt on aika laittaa tietokone sivuun ja keskittyä Galenokseen. Tänään illalla tai viimeistään huomenna on tarkoitus laittaa raporttia edistymisestä. Ellei nuo hää- ja asunnon ostojärjestelyt sitten vie aikaa niin paljon, etten ehdi koneelle. Kaiken muun välissä kun on ehdittävä vielä päntätäkin. Ja Galenos menee kyllä blogin edelle, sillä tavoitteet ensin, tulosten raportointi sitten. =)

Missio on nyt määritelty. Päämäärä on asetettu. Tavoite on luotu. Miten sen nyt parhaiten sanoo. Tekijä on vastuutettu tehtävään ja aikataulu päätetty. Resurssit revitään vapaa-ajasta ja istumalihaksista, ja tarvittaessa myös uniajasta, tosin järkevyyden rajoissa. Voisin todeta että tätä olen tullut tänne tekemään, eli lääkäriksi synnytään, vaikka asian tajusin vasta monta monituista vuotta syntymän jälkeen, ja monen monituisen mutkan kautta. Nyt se on kuitenkin varmana valintana edessä. Tai ei oikeastaan enää valintana tai vaihtoehtonakaan, vaan omana tienä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Ei ole muuta mahdollisuutta. Ei ole muuta asiaa, joka motivoisi samalla tavalla. Motivaatio, pänttääminen ja pyrkiminen vievät minua eteenpäin tiellä kohti lääkärin ammattia. Olen aloittanut kasvamisen lääkäriksi. Tämä havainto antaa uskomatonta lisäpotkua omalle lukemiselleni.

Uusi mottoni on: "LABOR IMPROBUS OMNIA VINCIT!" Sitkeä työ kaiken voittaa. Sisulla läpi vaikka harmaan kiven!

Pikkis